VIIKONLOPUN CHECKLIST

perjantai 19. tammikuuta 2018



On kyllä ihanaa, kun viikonloputkin tuntuvat nykyään oikeasti viikonlopuilta ja olen huomannut, että nyt en jotenkin lataa hurjia odotuksia viikonlopulle, vaan pääosin toivon vain lepoa, rentoa yhdessäoloa ja paljon läheisyyttä perheen kanssa. Ihan vaan kiireetöntä oleilua ja kivaa ohjelmaa. Tänä viikonloppuna aion:

  • Kannustaa Oliviaa itku silmässä hänen ensimmäisessä tennisturnauksessaan. En kestä oikeesti!
  • Syödä Tuomaksen tekemää pizzaa pitkästä aikaa. 
  • Lähteä pulkkamäkeen lasten kanssa. 
  • Kuvailla pitkästä aikaa. Ei vaan riitä aika kuvailuun arkena lainkaan. 
  • Nukkua ainakin toisena päivänä hiukan pidempään. 
  • Syödä pitkiä herkkuaamupaloja koko perheen kanssa.
    Valmistella taas seuraavan viikon ruoat kuntoon. 
  • Ottaa parisuhdeaikaa niin paljon kuin mahdollista. Viikolla ei kerkeä toista välillä edes halaamaan ja sen kyllä huomaa. 
  • Helliä lapsia aamula sängyssä niin pitkään, kun ne jaksavat siellä koheltaa - parasta. 
  • Hengailla yöpaidassa ja juoda kahvia pieni ikuisuus. 
  • Nauttia ulkoilmasta. 
  • Nähdä ystäviä. 
  • Nauttia lumisista talvikeleistä! 
  • Olla syömättä yhtään herkkuja. Olivia saa nauttia tällä kertaa karkkipäivästä isänsä kanssa. 
  • Ruokashoppailla kunnolla, koska siihenkään ei ole aikaa viikolla ja rakastan tehdä sitä! 
  • Olla asettamatta herätyskelloa. 
  • Katsoa sarjoja, jotka jäivät viikolla näkemättä. 
  • Pakata eväät ja lähteä luistelemaan lasten kanssa. 
  • Ihan vaan hengailla hyvillä mielin.
Kulunut viikko meni töissä ihan superhyvin ja lapset ovat olleet joka päivä vaan iloisempia päiväkotipäivän jälkeen ja kaikki näyttää jotenkin valoisammalta koko ajan. Vielä kun saisi enemmän aikaa järkättyä liikunnalle ja parisuhteelle, niin kaikki olisi niiin hyvin <3 Ihanaa viikonloppua just sulle - chillaa ja nauti näistä ihanista talvikeleistä!

VIISVEEN VIIDAKKODISCO BILEET

keskiviikko 17. tammikuuta 2018



Kääk! Alkuvuosi on jo taas siinä vaiheessa, että meillä järkkäillään Olivian synttäreitä. Tai siis tällä hetkellä voisi sanoa, että pitäisi järkkäillä. Kutsut sain tehtyä ja ja ne on jo paria lukuunottamatta lähetetty ja annetukin kaikille kutsutuille, mutta mitään muuta ei bileiden eteen ole tehty. Eiku niin tottakai - onhan meillä ihan mieletön teema! Tänä vuonna juhlitaan viidakkodisco -teemalla. En vieläkään tiedä miten se disco tulee koskaan näkymään, mutta viidakko ja sen eläimet sitäkin enemmän. Vaikka discoväriksi mielletään enemmän hopea niin meillä se on nyt kulta! 

Teemaväreinä tulee olemaan valkoinen, vihreä ja kulta ja ehkä vaaleanpunainen pieninä määrinä ja itse olen ihan superinnoissani tästä väricombosta! Ihan jotain pieniä yksittäisiä juttuja ollaan mietitty herkkupöytään ja tänä vuonna luulen, että teen kakut itse. En tiedä yhtään mitä niistä tulee, mutta katsotaan - lastenjuhliin tulee todennäköisesti jäätelökakku. Teema tulee jokatapauksessa näkymään toki myös herkkupöydässä. Koristeisiin ajattelin kultaisia foliopalloja, joista roikkuu oksia, viidakkoteemaan sopivia kasveja, vihreitä ja kultaisia ilmapalloja, kultaisia safarieläimiä ja photobooth. Ohjelmaan keksitään varmasti joku aarteenetsintää sekä ehkä leijonanhäntää tai muuta ihanan perinteistä ja takuuvarmaa hittiä!

Olen innoissani, mutta samalla kauhuissani siitä, että miten saan kaiken tehtyä ajoissa. Päätin kuitenkin etten halua stressata vaan koitan hoitaa hommia tässä joka päivä pikkuhiljaa ja saada asioita päätettyä ja tilailtua. Nyt ihan ekana pitäisi saada tilaus tehtyä Juhlahumualle! Onko teillä mitään ideoita kivoihin safaribileisiin? Otan ilolla kaiken inspiksen vastaan.

ps. Rakastan muuten taas aika kovaa noita meidän kutsuja ja Oliviakin rakastui heti <3 

SULOISIN LÄPPÄMIES

maanantai 15. tammikuuta 2018



Kuulumisien aika! Viimeksi kirjottelin Samuelin kuulumisia tänne noin neljä kuukautta sitten (APUA!), kun hän täytti vuoden. Hurjasti on kerennyt tässä neljän kuukauden aikana tapahtua ja toi minimies on valloittanut mun sydämestä joka päivä vaan isompia palasia. Täytyy kyllä myös sanoa, että hän kasvoi yhdessä yössä isoksi pojaksi, kun päiväkoti alkoi. Toki fyysisestikin Samuel on jo melkoinen pitkula jättijaloilla ja -käsillä <3 

Vieläkin mennään ihan minimaalisella sanavarastolla eteenpäin. Sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä: kakka (se yleisin), Ola (sisko), heihei, pappa, tete (mun äiti), iitti (kiitos), lululu (puhelin), anna (se toiseksi yleisin) ja tota. Hirveästi hän ymmärtää ja osaa vastata yleisimpiin kysymyksiin nyökyttelemällä ja pudistelemalla. Hän osaa pyytää anteeksi sanattomasti siskoltaan ja se on ehkä yksi suloisimmista jutuista mitä tiedän. Muutenkin ymmärtäminen on tuottamiseen nähden ihan huikealla tasolla ja helpottaa kyllä elämää huomattavasti. Onhan se itsellekkin ihanaa, kun tietää, että hän pärää päiväkodissakin ihan hyvin, kun pystyy jollain tasolla kommunikoimaan puolin ja toisin. Samuelin oma kieli on sellaista intialaista venäjää muistuttavaa murretta ja sitä ei ymmärrä kyllä Erkki-ukkikaan.

Se mikä on tullut ihan yllärinä nyt on se, millainen läppämies Samuelista on kehkeytynyt. Siinä missä joskus puolen vuoden iässä pelkäsin, että poika ei opi koskaan edes hymyilemään, kun on niin vakava, niin nyt meillä asuu yksi hauskimmista tyypeistä ketä tiedän. Me nauretaan hänen jutuilleen ihan taukoamatta ja hän rakastaa hauskuuttaa meitä paljon. Naama vääntyilee mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin ja näkisittepä hei tuon miehenalun tanssimuuvit - ihan mielettömät ja hän kilpailee ehdottomasti siskonsa kanssa samassa sarjassa! Samuel juoksee aina kaukaa haalaamaan sitä kuka tulee kotiin, syöksyy kutittamaan meitä "gudigudigudi", rakastaa riehua ja kömpii usein syliin halaamaan ja painaa pään rintaan. Parasta on se rakkaus sisarusten välillä. Jokaikinen aamu alkaa sillä, että he haalaavat toisiaan pitkät pätkät ja vaihtavat suukkoja. Tämä lähtee aina Samuelista, hän menee siskonsa luo halailemaan ja minä pyyhin onnen kyyneleitä lähes joka kerta. Nukkumisessa hän on mestari - vihdoin! Yöt ovat jo pitkään olleet kokonaisia, ennen päikkyä nukuttiin pitkään 8.30 saakka ja päikkäreitä nukutaan noin kolme tuntia ulkona. Nukkumaan saan laittaa hänet vaan sänkyyn ja sieltä saan heilutukset ja lentosuukot naurujen kera - niin ylpee hänestä nyt, kun ekat 8 kuukautta olivat ihan järkyttävät!

Meillä asuu tänä päivänä maailman suloisin ikiliikkuja, joka hermostuu nanosekunnissa, mutta korvaa ne hetket ihan mielettömällä hellyydellään. Hän on ihan törkeän kovaääninen, mutta se huutelu ja kikatus saa itselläkin mielen virkeämmäksi. Meillä asuu tyyppi, joka repii hermoja, mutta on vaan niin perhanan suloinen, että hälle ei voi olla vihainen ollenkaan. Samuel on itsekin niin joko tai - joko hän on ihan törkeän huonolla tuulella tai sitten ihan törkeän ihanalla tuulella (Tuomaksen mielestä äitiinsä tullut... en tunnusta). Hän on sellanen ihan uskomaton rutistettava möhkö, jota mun tulee ikävä ihan hetkessä <3 Meidän vauva hän tulee aina olemaan ja Oliviakin toivoo joka päivä, ettei pikkuveli kasvaisi yhtään enempää, kun hän on niin söpö just nyt.


NUUTTIPUKIT

lauantai 13. tammikuuta 2018




Tänään tehtiin jotain mitä minä tai tietenkään Oliviakaan ei ole koskaan tehnyt. Ystävä soitti ja pyysi meitä nuut(t)ipukkeilemaan! Mulle ihan uusi juttu, josta kuulin jotain viime vuonna, mutta vasta tänä vuonna kunnolla. Tämä perinne on ilmeisesti tänä päivänä lähinnä vain tässä Satakunnan alueella jäänyt elämään. Lapset saavat siis pukeutua (ilmeisestikin asu täysin vapaa) johonkin naamiais/fantasia-asuun ja sitten menevät ovelta ovelle kysymään "saavatko nuuttipukit laulaa" ja sitten laulua vastaan saavat makeisia. Ihana Heidi veivät lapset omien sukulaisten luokse laulelemaan ja sitten kierreltiin yhdessä vielä heidän naapurustossa. Oliviahan rakastaa tälläisiä juttuja ihan hurjana, mutta laulu oli jotenkin vaikea keksiä, kun toinen käy ruotsin kielistä päiväkotia ja toinen on käynyt englannin kielistä leikkikoulua. Lopputuloksena ainoa yhteinen osattu biisi oli hämähämähäkki :D Sillä mentiin maaliin saakka ja ilmeisesti se meni hyvin, koska saaliit olivat ihan älyttömät. Niitä tässä itseasiassa itsekin tässä vähän maistelen.. 

Tämmöset perinteet ovat musta ihan parasta ja paikasta toiseen muuttamisessa on just siisteintä se, kun oppii uusia asioita ja voi aloittaa uusia perinteitä. Toki on vähän tylsä harrastaa perinteitä ihan yksin paikassa, jossa niihin ei ole totuttu, mutta ehkä me sitten aikanaan tullaan aina tänne nuuttipukkeilemaan. Otan aina innolla vastaan uudet jutut ja haluan että meidän lapset oppisivat tekemän ja innostumaan erilaisista ja uusista asioista. Tänä vuonna mentiin asujen kanssa aika peruslinjalla, mutta ensi vuonna panostetaan vähän enemmän ja laitetaan pikkusisarukset mukaan!

Onko nuuttipukin päivä teille tuttu? Itse oli pakko googlailla päivän taustat ja historia, koska en tosiaan ollut koskaan kuullut tälläisesta mitään. Aina on virvottu ja varvottu, mutta koskaan ei ole nuuttipukkeja näkynyt meidän mestoilla. Nyt käyn noiden karkkien kimppuun - ihanaa viikonloppua!