*yhteistyössä Kide Science

Kiirettä pitää taas kuten aina. Jotenkin tämä kevät vaan hurahtaa ja ihan älytöntä ajatella, että lapsilla on enää kolme päiväkotipäivää, Tuomaksen isyysloma alkaa tämän viikon perjantaina ja mulla on enää neljä maanantaita ennen kesälomaa. Älytöntä! Arki menee ihan perusjutuissa, harrastuksissa, ruoanlaitossa, siivoamisessa, yleisessä sähläämisessä ja asuntoja etsiessä. Tuomas takoo nyt kun rauta on kuumaa ja minä vietän lasten kanssa arkea hyvin pitkälle yksinään. Ymmärrän toki sitä nyt, kun kohta loma kutsuu kuitenkin! 

Olen kyllä aika hyvin karsinut meidän arjesta kaiken ns. ylimääräisen aikataulutetun jutun. Olivia ei esimerkiksi harrasta muuta kuin tennistä ja treenit ovat vain kerran viikossa. Kesätreenit onneksi jatkuvat, mutta kesällekään ei nyt oteta muuta, koska meidän suunnitelmat ovat niin auki ettei ole mitään järkeä sitoutua mihinkään koko kesäksi. Yksi juttu kuitenkin innosti ilmottautumaan, nimittäin Porissa alkaa Kide tiedekerhot tällä viikolla! 

Tieto tuli aika viimetinkaan heille itselleenkin, mutta sain tiedon, että vielä olisi paikkoja 3-4 -vuotiaiden ryhmässä ja etenkin 5-6 -vuotiaiden ryhmässä! Olivia innostui tästä kovin ja luulen, että on just hänen juttunsa ja itsekin kyllä odotan innolla kerhotunteja Olivian kanssa.

Kerhopaikka: Touhula Väinölä 

Kerho alkaa: su 29.4.2018 

Kerho päättyy: su 3.6.2018 (ei kerhoa äitienpäivänä)

Kellonaika: 11:00-11:45 / 3-4-vuotiaat      12:15-13:00 / 5-6-vuotiaat 

Ohjaajan nimi: Anette Kylä-Liuhala 

 

Kerhoa olisi siis viisi kertaa ja mun mielestä tuo kuvaus on jotenkin niin symppis ja innostava, että odotukset ovat korkealla. Olen kuullut hyvää Kide tiedekerhoista, joten kiva saada nyt itsekin kokeilla. Jos oikein innostutaan, niin jatketaan syksyllä myös Turussa. Facebookin tapahtumasta löytyy lisää infoa ja tästä pääset suoraan ilmottautumaan kerhoon. Toivottavasti nähdään siellä jo tänä sunnuntaina! 

TOIMINNALLISTA TELKKARIN KATSELUA

Olen muutamaankin otteeseen kirjoitellut teille siitä, miten tykkään panostaa lasten lelujen materiaaleihin, kestävyyteen, turvallisuuteen, pitkäikäisyyteen sekä siihen, että niillä on joku opettavainen lisä leikkeihin. Voi sitä riemun määrää, kun minut valittiin PlanToysin brandilähettilääksi! Sain valita tuotteita heiltä meille leikkeihin ja täytyy sanoa, että taisin tehdä aika nappivalinnat. Vaikkakin täytyy sanoa, että PlanToysin leluilla ei kyllä voi oikein edes mennä vikaan. Meidän perheessä on leikitty jo yli neljä vuotta PlanToysin puisilla leluilla, joten varmasti voin sanoa, että me tiedetään mistä me puhutaan! 

Valitsin tällä kertaa toiminnallisia leluja lapsille ja vaikka ne ovatkin ns. isoja leluja, niin nehän sopivat ulkoisesti mihin tahansa sisustukseen. Tasapainolauta oli hitti ihan kuten arvasinkin! Olivia katsoo pikku2:sen tasapainoillen. Hän kääntelee lautaa ees taas, istuu, seisoo, makaa ja you name it sekä samalla katselee päivittäisen ohjelmansa. Mun mielestä ihan superjuttu siihen verrattuna kuin että istuisi sohvalla. Tokikin lapset kinastelevat siitä kumpi saa tasapainoilla laudalla, mutta mahtuivatpa ne siihen yhdessäkin. Lautaa voi muuten matolla myös vedellä, niin että joku on kyydissä - best! Tosi monikäyttönen "lelu" ja ihan lasten suosikki. 

En voinut vastustaa tuota keinuhevosta lainkaan. Niin materiaalia "säästetään omille lapsenlapsille". Ihana ja kaunis lelu, jonka päällä viihtyy niin meidän 1,5 kuin 5 -vuotiaskin. Meillä ei koskaan ole ollut keinuhevosta kotona ja nyt kun se on, niin tuntuu, että olis pitänyt olla jo aikasemminkin. Ohan tuo ihan superkaunis, laadukas ja pitkäikäinen lelu, joka tuo iloa pitkään ja monella tapaa. Ihan klassikko, joka on vaan tehty vielä astetta nätimmin. 

Brandilähettiläänä tulen julkaisemaan juttuja PlanToysin tuotteista pitkin kevättä ja kesää ja luulen, että teillekin on luvassa jotain kivaa! Lauantaina pääsen vielä viemään lapset leikkimään PlanToysin leikkialueelle (osastolla Kiddex 6p20) ja ehkä jopa hypistelemään ja ostelemaan leluja. Onko siellä paljon messuille lähtijöitä? Tämä on mun ensimmäinen kerta ja olen jotenkin ihan tosi innoissaan - tulee varmasti kiva päivä!

MIKSI BLOGI EI PÄIVITY

Kaikki ovat huomanneet mun huomattavan paljonkin väsähtäneen postaustahtini viimeisen muutaman kuukauden aikana. Syyt ovat tottakai ihan selkeät, mutta joku muukin ehkä hiertää enemmän pinnan alla. Tänään mietin, että mikä ihan oikeasti on syynä siihen, että läppärin ja bloggerin avaaminen on lähes aina melkein viimeisenä listalla.

- Pieni someähky. Ei ehkä edes niin kovin pienikään. Jotenkin ärsyttää välillä koko some ja tekisi mieli poistaa kaikki tilit työsähköpostia lukuunottamatta. Vähän sellanen been there done that -fiilis. Ja toki myös se fiilis, että koko some on jo niin maksettua mainosta eikä aitoa elämää enää missään kanavassa, joista ennen on imenyt inspiraatiota itseensä. 

- Inspiksen puute. Kiire, ainainen sotku, kuraiset lapset, nälkä ja kiukkuiset teinit töissä eivät varsinaisesti kastele minun inspiraation kukkaa tällä hetkellä. Juuri nyt ei ole aikaakaan varsinaisesti inspiroitua. Vaikuttaahan tähän sekin, miten vaikeaa on hakea enää juuri minulle sopivaa inspistä, kun kaikki on niin sitä samaa somet pullollaan.

- Kiire. Sanomattakin selvää, että tässä elellään nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja jostain on nipistettävä sitä aikaa kaikelle ekstratärkeälle. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen tottakai. Kaiken llisöksi meillä on viime aikoina ollut ihan hirmusti kivaa tekemistä koko ajan, arkena ja viikonloppuisin!

- Se oravanpyörä ja tämä itseään ruokkiva tilanne. Pitkät postausvälit saavat mulle sen olon, ettei täällä enää käy kukaan lukemassa meidän kuulumisia ja ketään ei enää kiinnosta tämä kerta viikkoon päivittyvä pikkublogi. Ja tietysti tämä tilanne vain ruokkii itseään. Kun en kirjoita, niin täällä ei käydä ja kun ei käydä, niin en kirjoita. Kynnys kirjoittamiseen kasvaa aina isommaksi mitä pidempi tauko on ollut. Se vuorovaikutus lukijoiden kanssa on vähentynyt paljon ja mulla on sellainen olo ettei mun elämä voi tällä hetkellä inspiroida ketään, vaikka juuri sitä haluaisin blogillani tehdä. 

- Vihdoin olen ymmärtänyt nukkumisen merkityksen myös ilta-aikaan. Ollaan arkisin menty aina 22.15 sänkyyn yhdessä ja nykyään mun silmät lurpsahtavat kiinni jo klo 22.25 aikoihin. Ei voi mitään, että se aika, jonka ennen käytin kirjoittamiseen menee nyt nukkumiseen. Niin sen oikeasti kuulukin mennä. Lomalla tämä saattaa taas muuttua, mutta nyt tarvitsen unta. 

- Mulla ei ole usein ollut sydäntä tulla töistä ja mennä heti läppärin kanssa omiin oloihini. Haluan antaa lapsille aikaa ja Tuomaskin on töissä niin paljon, että sitä omaa aikaa ei vain ole saatavilla ja sitten sen miehenkin kanssa ois kiva joskus töllötellä ihan vaan vaikka telkkaria tai toisiamme. 

- Vaikka nukun tosi hyvin, niin voi pojat miten väsynyt olen työpäivien jälkeen. Se on hyvä kun jaksaa ruoan laittaa pöytään ja sitten vähän hassuttaa lapsia. Useana päivänä tuokin on työn ja tuskan takana. 

- Blogiscenen jatkuva muuttuminen. Enhän mä tästä enää oikein saa mitään irti. Rahaa nyt en ole hetkeen enää saanut ja omaa laiskuuttani yhteistyötkin ovat vähentyneet paljon. Enää en tiedä miten erottua joukosta ja mietin usein mikä mun juttu edes on enää. Kaikki osaavat kuvata ja perhe lifestyleblogeja on miljoonia jo Suomessakin. En halua vlogata ja instagram on ainoa sovellus mitä jaksan tai haluan käyttää. Alkaako tämä taas olemaan se vanha kunnon päiväkirja, jona se alkoikin joulukuussa 2011?

- Kuvaamisahdistus. Haluan ja rakastan kuvata, mutta junnaan tällä hetkellä pahasti paikoillaan. Kalusto on vanhaa ja aika huonoa ja taidot eivät jotenkin kehity millään osa-alueella enää. Mulle blogeissa ja omassa blogissa tärkeintä ovat kuvat - en tiedä miksi, mutta näin on ja siksi on vaikea kirjoittaa postausta julkaisuun asti, jos mulla ei ole kuvia mitä sinne lätätä ja vielä sellaisia, jotka varmana sopivat tekstin aiheeseen.

- Onhan mun elämä ollut ihan erilaista nyt kuin koko viimeisen seitsemän vuoden aikana. Olen ensimmäistä kertaa töissä seitsemään vuoteen, minulla on kaksi pientä lasta ja asun edelleen vieraalta ja uudelta tuntuvassa kaupungissa vailla vanhoja tuttuja ja läheisiä. Tottakai kaikki tämä vaikuttaa kaikkeen mitä teen tai en tee. Toki myös tähän blogiin, joka jo lähes seitsemän vuotta on antanut mulle paljon iloa eri elämäntilanteissa.

En ole heittämässä hanskoja tiskiin vielä. Odotan kesälomaa ja mahdollista inspiraation purskahdusta, jos se tulee niin kiva ja jos ei niin aika näyttää miten Mini & Me:n käy. Ensi syksynä on taas ihan uudet kuviot kaikin puolin. Jatkan nyt juuri sillä tahdilla ja fiiliksellä mikä itsestä tuntuu hyvältä ja toivon, että pysytte hengessä mukana kaikesta huolimatta. 

Ps. Instagramissa @aijaii -tilillä on vielä huomisen ajan menossa lapsimessulippuarvonta! Plan Toysin kanssa yhteistyössä sain arpoa kaksi lippua yhdelle messuilijalle. Käykää etsimässä arvontakuva ja osallistukaa :) Luvassa on muuten kivaa yhteistyöjuttua Plan Toysin kanssa bloginkin puolella, kun tulin valituksi heidän prand repiksi - jes kivaa!

IHANAN ARKISTA

Meidän arki rullaa tällä hetkellä oikein hyvin. Toki meidän koti on ihan sekasin, tavarat ovat hukassa ja pyykkikasat valtaavat kohta koko asunnon, mutta siis kaikki tärkeä on nyt oikein hyvin.

Meidän aamut sujuvat todella sutjakkaasti eikä myöhästymisiä ole tullut lainkaan (kopkop), vaikkakin välillä tottakai poistutaan kotoa niin, että pienempi pitää raahata itkuisena ulos ja hikeä pukkaa joka paikasta, mutta ollaan ajoissa ja kaikki pääsevät suhteellisen hyväntuulisina omiin paikkoihinsa. 

Lapsia on ihana hakea päiväkodista, kun heillä menee siellä niin hyvin! Melkein jopa harmittaa se, että päiväkoti loppuu jo parin viikon päästä, mutta niin iloinen olen lasten puolesta, kun päikky on sujunut niin hyvin ja etenkin Olivia on saanut paljon uusia tärkeitä ystäviä. 

Mun ja Tuomaksen työt sujuvat todella hyvin ja molemmilla töitä riittäisi ihan kellon ympäri. Osataan onneksi kuitenkin laittaa työt sivuun, kun ollaan kotona ja järjestetään mahdollisimman paljon sitä yhteistä aikaa. 

Ollaan viimeaikoina yritetty piristää tavallista arkea mahdollisuuksien mukaan erilaisilla jutuilla. Tehdään paljon kaikenlaista vielä työ- ja hoitopäivienkin jälkeen. Käydään kirjastossa, nähdään ystäviä, käydään syömässä jossain ja nyt mitä pidemmälle kevät menee sitä mukavampaa on keksiä aktiviteetteja myös iltapäiville, kun valoa riittää ja energiaakin tuntuu löytyvän enemmän. Itseasiassa tänäänkin mennään Olivian ja ystävien kanssa teatteriin katsomaan Peppi Pitkätossua ja käydään syömässäkin. Ihan huippukivaa! Tuntuu, että viikot rullaavat eteenpäin ihan hurjaa vauhtia ja kesä on ihan tuossa nurkan takana, kun pitää kalenterin täynnä.

Viikonloput ollaan saatu viettää ihan oman maun mukaan, kun todella harvoin meillä on mitään pakkollisia menoja. Ollaan sopivassa suhteessa järkkäilty kotiviikonloppuja omalla porukalla tai sitten tehty jotain pieniä reissuja perheen kanssa. Viime viikonloppuna pääsin itse tuulettumaan ja tämä viikonloppu vietetään nelisin ulkoilmasta nauttien kun taas seuraava vietetään jälleen Helsingissä. 

Kiirettä meillä pitää, mutta kyllä tuon kevääntulon vaan tuntuu piristäneen koko Markkulan perheen elämää kertaheitolla. Tänä vuonna kevät on jotenkin vielä spessumpi, kun Tuomas jää isyyslomalle toukokuun alusta ja lapset luonnollisesti jäävät hänen kanssaan kotiin. Ehditään tekemään arkisin vielä enemmän juttuja yhdessä, kunhan itse maltan pitää päiväni lyhyinä. 

On se vaan niiiin ihanaa, kun kevät tulee, valo tulvii sisään likaisista ikkunoista ja mieli on virkeä. Arki on ihan kivaa, kun keskittyy olennaiseen ja siihen, että ennemmin on kivaa kuin liian tarkkaa! Yritän muuten petrata nyt kamerani kanssa. Nyt kun valoa riittää pitkälle iltapäivään voisin taas kuvitella kuvaavani muutakin kuin lapsia yhtenä viikonloppupäivänä. Siihen kuvaamisen makuun on välillä vaan niin vaikea päästä kiinni pitkien taukojen jälkeen.