VAIKEAT VIIKONLOPUT

sunnuntai 22. lokakuuta 2017



Mä olen jo hieman pidempään kärsinyt ihan ihmeellisestä ongelmasta. Nimittäin viikonloput on mulle ihan hirmuhankalia, välillä jopa tosi painajaismaisia suoristusmaratoneja. Odotan ihan aina jo sunnuntai-illasta lähtien seuraavaa viikonloppua ja perjantaisin puhkun intoa viikonlopun alkamisesta eikä ahdistuksesta ole viikolla tai edes perjantaina tietoakaan. Nykyään on ihanaa, kun Tuomas on aikalailla aina vapaalla viikonloppuisin toisin kuin ennen, jolloin viikonloput kuluivat töissä useimmiten.Viikolla Tuomas on taas tosi paljon töissä ja useana päivänä ihan aamusta myöhään iltaan, joten jotenkin lataan kaikki odotukset niihin kahteen onnettomaan päivään.

Mun ongelmat alkavat lauantaisin. Herään usein kärttyisenä syystä, että en todellakaan tiedä. Ärsyynnyn, jos en saa herätä omalla ajallani, ärsyynnyn jos täällä on sotkuista, kun herään ja siis syitä on miljoonia ja ihan pienikin asia saa mut äreäksi. Kun päivä alkaa huonosti, niin se usein myös jatkuu sellaisena. Mun odotukset ovat isot, mutta sitten kuitenkaan en tahtoisi koko ajan tehdä jotain, vaan myös ihan vaan chillailla perheen kesken. Yleensä yritän siivota kodin viikonloppukuntoon jo perjantaina, jottei viikonloppuisin tarvisi käyttää siihen aikaa, mutta ainahan täällä on siistimistä ja sitä saa tehdä aamusta iltaan jos vaan haluaa ja sekin saa mut raivon partaalle. Mua ärsyttää liiat suunnitelmat ja liian vähäiset suunnitelmat. Samuelin kanssa päiväunet ovat hirveän tärkeät ja päivä on jokaiselta vähän pilalla, jos niitä mennään sotkemaan ja jälleen kerran sekin harmittaa, kun jonkun täytyy aina päivystää Samuelin unta kotona (liikkeellä ei nuku). 

Viikonlopuista on tullut meille sellanen kompastuskivi, joka usein sitten vietetään pienessä riidassa koko ajan. Niin älytöntä, kun se onkin. Odotan näitä perheen yhteisiä vapaapäiviä, kuin kuuta nousevaa, mutta sitten pilaan ne ainakin omalta osaltani omalla asenteellani. Lapset eivät sitä niinkään huomaa, koska kuitenkin aina tehdään kivoja juttuja, mutta mä olen aina viikonlopun jälkeen uupuneempi kuin rankan ja yksinäisen viikon jälkeen. Mä en ihan oikeasti halua pilata enää yhtään viikonloppua itseltäni tai Tuomakselta ja siksi päätin nyt, että mun päähänpinttymien on muututtava. Tein ihan konkreettisen listan, mitä noudatan ensi viikonlopusta lähtien. 

- En etukäteen hypetä viikonloppua, vaan ajattele se ihan normaaleina päivinä. Ei liikaa odotuksia normiviikonloppuihin.
- Suunnittelen etukäteen viikonlopun ohjelma. Max. yksi/kaksi aikataulutettua ohjelmaa/viikonloppu. 
- Pidän kiinni perjantain siivouspäivästä, että viikonloppuisin riittää ylläpito. 
- Nähdään ystäviä ja perhettä viikonloppuisin - sillon ei kukaan voi myrtseillä!
- Sovitaan Tuomaksen kanssa yhdessä heräämiset, kumpi herää aikaisemmin minäkin päivänä. 
- Toisena aamuna ihana runsasherkkuaamupala - ei voi olla myrtsinä sellaisen jälkeen. 
- Otan tarpeeksi myös omaa aikaa, kun se on mahdollista. Tai teen vain toisen lapsen kanssa jotain kivaa. 
- En stressaa ilmoista. (En tajua miten oon voinut ottaa syksyn sateet tänä vuonna näin raskaasti!?)
- En suorita viikonloppua, vaan yritän nauttia hetkestä. Sunnuntaina riittää käydä kävelyllä, syödä hyvin ja rakentaa loppupäivä legoja. 
- Yritän kaikkeni, että herään oikealla jalalla joka aamu. 

Toi lista kaikessa yksinkertaisuudessaan auttoi mua just järkeilemään mun oman ongelman. Jotenkin vaan lataan kaiken tuonne viikonloppuun, koska arki menee niin järjestelmmällisesti. Sitten olen jo lauantaiaamuna ihan valmista kauraa, koska väsyn mun odotuksiini ja pelkään, ettei tästä kuitenkaan voi tulla hyvä. Ihmeellinen on ihmisen mieli, mutta onneksi sille voi tehdä jotain ja onneksi tämä on selvästi vaan joku vaihe, jota on kestänyt vain muutaman viikon. Tuun raportoimaan ensi viikonloppuna, että miten meni! Onhan jollain muullakin tälläistä ongelmaa edes joskus? Etten ihan yksin tämän kanssa olisi? Olisi myös ihana kuulla vinkkejä, että miten saa omaa otetta vähän löysättyä ja oikeasti nauttia viikonlopuista ilman tarvetta suorittaa. Niin ja tänään oli kyllä aamun jälkeen ihana päivä, kun saatiin Elias ja Laura kylään <3 

Ja hei anteeksi ihan hurjasti, kun on kestänyt julkistaa Juhlahumua -arvonnan voittaja! Julkaisen sen teille huomenna, kunhan saan voittajan ensin kiinni - hänelle on lähetetty sähköpostia :)

KIITOLLINEN YSTÄVISTÄ

torstai 19. lokakuuta 2017



Se katkeransuloinen fiilis, joka aina tulee, kun joutuu muuttamaan paikasta toiseen. Koko ajan ikävöi niitä vanhoja ihmisiä siellä omassa kotipaikassa, mutta samalla pitäisi saada elämää pyörimään uudessakin paikassa ja tehdä tilaa uusille ihmisille omaan elämään. Sitten on vielä se, kun tietää, että joskus mennään takaisin sinne vanhaan niiden vanhojen ystävien luo ja ne uudet jäävät taas taakse. En todellakaan ikinä sano, että keneenkään tarvitsee pistää välejä poikki välimatkan takia - ei todellakaan. Mutta ne arjen ihmiset kuitenkin muuttuvat ja aina on jotenkin ikävä jota kuta jossain. Nyt ikävöin tottakai mun ystäviä Turussa ihan hirmusti ja itse sitä kaupunkia ikävöin paljon. Olen kuitenkin huomannut, että Olivia ei juurikaan puhu enää Turun ajan ystävistä ja kavereista - toki niistä ketä mun kautta nähdään enemmän, mutta ei enää juurikaan esim. vanhan päikyn ystävistä. Olivian ystävät ja elämä ovat hyvin vahvasti nyt täällä ja se on ihan luonnollista. Enkä kuitenkaan epäile, etteikö niitä muistoja saataisiin sitten takaisin, kun aika koittaa, mutta jotenkin se viiltää mua enemmän sydämestä mitä vanhemmaksi Olivia kasvaa ja joutuu jälleen jättämään ne ystävät. 

Kaikesta positiivisesta asenteesta ja psyykkauksesta huolimatta mä olen ollut täällä Porissa viimesen vuoden todella rajoittunut, jos näin voi sanoa. Haluan kyllä tutustua ihmisiin aina, mutta fiilis väliaikaisuudesta on saanut mut hieman jarruttamaan. En muutenkaan ole ihminen joka tarvitsee tai todellakaan edes haluaa hirveää määrää porukkaa ympärilleen, mutta haluan juuri ne pari just oikeeta ystävää lähelleni. Tärkeintä mulle kuitenkin se, että Olivia ei koskaan tunne väliaikaisuutta missään ja hän saa sitoa suhteita täysiä just niin paljon kuin haluaa ja mä tuen häntä siinä. Olenkin saanut täällä nyt kaksi ystävää joiden elämäntilanteet ovat just eikä meilkein samat kuin meilläkin ja lasten iät natsaavat täysin yksi yhteen. Näin vuodessa olen siis tutustunut kahteen ihanaan naiseen ja heidän perheisiinsä ja tietenkin saanut viettää ihanaa aikaa heidän kanssaan. Mulla on nyt aika hyvä näin, mutta onhan tässä vielä vuosi aikaa tutustua tottakai lisää. Mun lisäkseni Olivia on saanut ihan lemppariystäviä juuri heidän lapsistaan. Niinkin hyviä ystäviä, että toisen korttiin oli ehdottomasti kirjoitettava I Love You ja toinen olisi saatava joka päivä leikkikaveriksi. Molempien kanssa nauru raikaa ihan koko ajan ja leikki sujuu täydellisesti. Olen niin onnellinen näistä ihmisistä ja niin ikävä kuin mulla onkin Turun ihania, niin onpa ihana tutustua uusiin ihmisiin ja saada lisää sisältöä omaan elämään niin monella tapaa. 

Niin kiitollisia ollaan kaikista meidän ystävistä ja läheisistä <3 Ikävä kaikkia ja olis ihanaa, kun saatais kaikki samaan kaupunkiin. Se on varmaa, että kun Turkuu mennään takaisin, niin ostetaan sen verran iso koti, että sinne mahtuu ystävät yökylään vaikka joka viikonloppu. Se on mulle ja olalle must! 

ps. On toi Yyteri kyl aika makee paikka! 

HÄN LEIKKII, OMILLA SÄÄNNÖILLÄ, MUTTA LEIKKII

tiistai 17. lokakuuta 2017



Samuelin säännöt leikkiin kuin leikkiin: 

- Hajota ja tuhoa. Ihan sama kuka rakensi mitä ja mistä, mutta pistä se palasiksi pikimmiten. 
- Määrää jokaisen leikkijän rooli tarkasti örisemällä ja huutamalla. Myös oma mielipide pitää öristä perille.
- Halua just eikä melkein se lelu, joka on toisella kädessä. Aina ja vaan just se lelu. 
- Päristele autoilla niin, että räkä lentää metrien päähän. 
- Hakkaa leluilla kaikkea mikä eteen sattuu, lattia, siskon pää, kaikki käy. 
- Tunge palikoita kaikkiin reikiin mitä mistään ikinä löytyy. Tunkeminen on se juttu. 
- Laita ja ota pois. Ikiliikkujan elkein, laita tavara laatikkoon ja ota se pois ja toista tätä pieni ikuisuus. 
- Revi joka i k i n e n  lelu alas hyllyiltä ja kyllästy leikkiin heti sen tehtyäsi. 
- Lue kirjaa niin, että sivut vaihtuvat nopeampaa, kuin ehdit silmiä räpsäyttää. Kuhan vaan sivuja käänellään, kirjalla ei niin väliä. 
- Jos jossain näkyy pilkahduskin elektroniikasta, niin unohda heti se mitä leikit sillä hetkellä ja syöksy!
- Käy leikin välissä aina hakemassa pöydän alta mahdollisia välipaloja, joita olet sinne itse viskellyt hetkeä aiemmin 
- Tunge istumaan toisen päälle, siinä on parempi pienen ihmisen leikkiä. 
- Mitä enemmän riehumista, sen parempi leikki. 
- Siskon kanssa on kivaa leikkiä, kunnes se ei ole enää kivaa ja hänen hakkaaminen, raapiminen ja repiminen on viihdyttävämpää. 
- Saa totaalinen hermoromahdus kesken leikin, mutta jatka sitten heti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 
- Hakkalelun vasaralla voi lyödä ihan mitä ja ketä tahansa. 
- Piiloudu peiton alle ja viihdytä muita ikuisuus sillä. Superhauskaa ihan selaisenaan. 
- Vedä kaikki leikkimatot (kuten kuvissa) niin ryttyyn kuin vaan mahdollista, ei niillä kuuluiskaan muuten leikkiä. 
- Innostu vain niistä leluista, jotka eivät ole sinulle tarkoitettuja ja joihin voi mahdollisesti tukehtua. 
- Älä mene lanskaan äidin ja isän lemppariin - leikitään nukkuvaa. Mitä ihmettä? 
- Ihan pelkkä nauraminenkin on hauskaa etenkin siskon kanssa. 
- Eniten haluisin leikkiä puhelimilla, mutta se kielletään ihan tosi usein. Ihan vaan muka siks, että kerran meinasin soittaa 112, kerran iskän esimiehelle ja sit muuten vaan tykkään heitellä, jos kyllästyttää, kun se ei soi tai muuta vastaavaa.

Tuossa melkolailla se, miten meidän minimies rakastaa leikkiä. Hän on melkoinen sylikissa ja leikkiminen onnistuu vain, jos joku aktiivisesti on siinä mukana ja Olivian kanssa tottakai kaikista mieluiten. Pisimpään Samuel viihtyy hänen ja Olivian huoneessa tyhjentämässä leikkikeittiön hyllyjä ja laittamassa uuniin tavaraa ja ottamassa sitä pois, mutta siinäkin jonkun pitää vähintään makoilla vieressä. Kuvissa näkyvä play&go -matto on brandreppinä Tiitiäisestä&Tylleröstä saatu ja se on aika ihana, vaikakkin ainakin Samuelin käsittelyssä vaikea pitää suorana. Samaan aikaan matto toimii siis leikkialustana sekä säilytyspussukkana leluille. Tällä hetkellä se pitää sisällään Sampan autot ja junaradan osat junineen. Paljon enemmänkin sinne mahtuisi, mutta yritän pitää nyt vähemmän tavaraa, että jaksettais se aina purkaa ja käyttää leikkialustana autoilla leikittäessä. Se on kyllä ihanan näköinen ja varmasti tulee toimimaan vielä enemmän automattona, kunhan Samuel tajuaa lisää leikkimisen päälle tai ainakin sen, ettei kaikkea tarvitse repiä ryttyyn ja hajalle heti. On kyllä kaikinpuolin kätevä ja äidin silmiä hivelevä lasten tuote - suosittelen katsomaan täältä molemmat  T&T:stä saatavat kuosit, tuo itse väritettävä olisi niiiiin isosti Olivian juttu ja sellanen meille tuleekin heti, kun saadaan lisää tilaa kotiin. 

Yhteistyössä Tiitiäinen & Tyllerö


LISTA IHANISTA ASIOISTA

perjantai 13. lokakuuta 2017



Viime aikoina mulla on ollut joku ihmeen negatiivisuusvyyhti, joka ei tunnu aukeavan millään. Kivoja juttuja päivät täynnä, mutta silti jotenkin koko ajan mieli maassa, tunnit loppuu kesken ja mikään ei jotenkin vaan onnistu ja hymy on melko tiukassa. Lueskelin jostain, että kannattaisi tehdä lista ihan niistä pienimmistäkin asioista, jotka päivän aikana saa hymyn kasvoille ja kummasti taas mieli paranee, kun muistaa kuinka ihania ihmisiä ja juttuja on elämässä ihan koko ajan. Kuitenkin hymyilen joka päivä useasti, mutta ne unohtuvat niiden isompien negajuttujen varjoon liian helposti. Mun mielestä just tänä aurinkoisena (epä)onnen ihanana perjantaina oli hyvä hetki koota päivän syyt mun hymyyn.

- Viikonloppu alkaa! Aina syy hymyyn!
- Aurinko ja aurinko ja aurinko. Olin jo melkein romahtamispisteessä sen jo viikon kestäneen nonstop sateen kanssa. Tänään on ollut hymy herkässä jo ihan vaan ton auringon takia.
- Sain herätä ihan omia aikojani puoli kymmenen ja Samuel heräsi itsekseen kymmeneltä. Tolla jaksaa hymyillä jo useamman päivän.
- Mun sisko heräsi meillä ja lapset olivat ihan yhtä hymyä asiasta kuin minäkin.
- Samuelin kävelyinto kasvaa taas askel askeleelta ja niin suloista, kun Olivia on hänen suosikkitsemppari, joka saa hänet kävelemään pisimpiä matkoja.
- Kävelylenkki kauniissa puistossa auringonsäteiden alla.
- Onnistunut perusmeikki, jonka teen lähes joka päivä :D Mutta ei se aina onnistu nappiin.
- Satsumat maistuvat vihdoin hyvältä.
- Tilasin lisää talvivaatteita lapsille. 
- Pyykkikorissa on vain kaksi (!!!) vaatetta. (en usko, että on enää siinä kohtaa, kun tämän julkaisen.. mutta oli hetken ja se hymyilytti!)
- Päivällinen Porin yhdestä parhaimmassa ruokamestassa.
- Samuelin mielettömät tanssimoovit. 
- Tuleva mökkiviikonloppu Olivian kanssa.
- Mulla on ollut kirpparilla kamaa jo päälle viikon ja vieläkin oon miinuksella, mutta tänään meni 9 e arvosta tavaraa.
- Samuelin mieletön huumorintaju. Hän matkii ilmeitä ja tekee just niitä juttuja, jotka saa meidät varmasti nauramaan.
- Olivian ensimmäinen joululahjatoive: "tatu ja patu -kirja" ja siihen perään "ei se haittaa, jos oon tuhma ja saanki risuja, mä tykkään risuista." En kestä miten noi pienet voi nähdä hyvän ihan kaikessa <3
- Täykky neule, joka on päällä 24/7.
- Lasten ihanat karkkiulkovaatteet.
-  Löysin aamupäivästä hukkuneen Sampan tumpun puistosta iltapimeällä - oli pakko käydä ettimässä se. Leikittiin Olan kanssa ryhmä hau -etsiviä taskulampun kanssa ja sovittiin, että saadaan palkinto, jos löydetään. Oli hauskaa!
- Iltaiset take away -lattet autossa siskon kanssa. Toi mieleen ne ajat, kun olin juuri saanut ajokortin ja ajeltiin muuten vaan siskon kanssa ja parannettiin maailmaa take away -kahvien kanssa.
- "Muutama" suuhun eksynyt hullareilta ostettu Lindt suklaapallero. Ne on niin hyviä.
- Teekuppi ja Vain Elämää -tanssahtelut Olivian kanssa.
- Olivian tennistreeneisöpöily <3
- Kaikki halit, joita olen saanut, etenkin ne spontaanit.
- Siisti koti.
- Sampan pitkät päikkärit.
- Noi maailman ihanimmat kuvat, jotka mun sisko tänään otti!!!

Aivan ihana melko tavallinen päivä. Tästä on oikein hyvä aloittaa varmasti onnistunut viikonloppu. PS. Muistakaa viime postauksen arvonta - viikonloppu aikaa!!!